Lukio tääl Jyväskyläs on alkanu aika kivast, tuntuu et oon löytäny kavereiks aika samanhenkist porukkaa, mitä en olis ihan heti uskonu yläasteen kuvioiden jälkeen. Sillon mua pidettiin vaan semmosena kympin tyttönä joka istuu kaikki perjantai illat kotona vanhempiensa kanssa ja tekee jotain muuta yhtä tylsää ja noloo.
Kun koulu alko, ni voin sanoo et ekaa kertaa moneen vuoteen tuntu silt et kuulun johonkin. Mua pyydettiin mukaan jo tokalla kouluviikolla yksiin aika isoihin pippaloihin, jotka oli semmosen tokaluokkalaisen Samin järkkäämät. Kiitos Emman ja Wilkun, joihin tutustuin heti ekoina päivinä. Niitten kautta pääsin niihin porukoihin, joista kaikki puhuu.
Pippalot ei tosin menny ihan niin siististi ku ajattelin. Emma ja Wilkku tyrkytti mulle jo alkuillasta sitä Baileysii ihan liikaa, kunnes huomasin olevani jo hyvässä humalassa. Tuntu jotenkin kutkuttavan hyvältä mut samalla vähän pelottavalta, koska en ollu ennen juonu sen enempää ku pari siiderii. Baileysin lisäks meil oli siiderii ja tol kaikel alkoholimääräl oli muhun pal suurempi vaikutus ku muihin.
Pippaloihin päästyämme alkoikin sitten tapahtumaan. Samin porukoitten kämppä oli hieno ku mikä. Oikeestaan semmosel kaupungin ”eliitti”-alueella, mis asu kaikki ”porvarit”.
Ku tultiin ovesta sisään, talo oli koristeltu bilekuntoon ja osa oli jo hengailemassa allastiloissa, pari uima-altaassa. Me käveltiin portaat ylös keittiötiloihin juttelemaan ihmisten kans, siinä samalla juodessa. Yhtäkkii mä kaaduin ku otti jo sen verran päästä ja yks Samin kaveri autto mut ylös lattialta ja tää sama tyyppi yritti kaulailla mun kans. Se ei vissiin tienny et olin varattu. Siinä sitten kännissä läimäytin sitä kunnon avokämmenellä poskelle. Tapahtuneen jälkeen olin ihan ällikällä lyöty siitä, mitä olin just tehny. Enhän mä nimittäin ollu koskaan lyöny ketään. En mä oo sellanen ihminen, joka tekee tollasta. Oisin mä voinu hoitaa asian fiksumminkin.
No jotkut muut siin vähän naureskeli ja mä juoksin vessaan, kun tuntu niin pahalta. Muut kerto mul jälkeenpäin et olin löytyny vessasta hetken kuluttua sammuneena ja lyöny viel pääni kaiken lisäks lavuaariin! Ne jotka mut huomas, oli tullu ja saanu mut hereille, peittäny päähän tulleen haavan ja laittanu mut vierashuoneeseen lepäämään. Mun osalta ilta olikin sitten siinä. Mut ei siinä vielä kaikki.
Samin vanhempien kämppään alko valuu myös sellast porukkaa, keitä ei oltu kutsuttu ja kukaan ei aluks uskaltanu sanoo yhtään mitään, ku ne oli maineeltaan ”vähän” riidanhalusii. Sami soitti salaa isänsä paikalle, mut ne jätkät oli jo siihen mennes kerenny varastaa asunnosta juomia ja Samin äidin arvokkaita perintökoruja plus rikkomaan television karkumatkallaan.
Heräsin seuraavana aamuna vierashuoneesta ja lähdin pikimmiten kotia kohti. Jälkeenpäin kuulin loput tarinasta koulussa tupakkapaikalla. Ekat kunnon pippalot ei ollukkaan just sitä, mitä olin ajatellu. No, ainaki tutustuin Emmaan ja Wilkkuun entistä paremmin ja vähän muihinkin niitten kavereihin. Kyl täst syksyst viel hauskaa tulee.
-Milla-